Kuvataideviikkojen lisäksi musiikkijuhlistaankin tunnetussa Taidekaupungissa järjestettävien elokuvajuhlien ohjelmistoon sisältyy myös tuhti annos säveltaidetta.
Juhlistamme 150 vuotta ranskalaissäveltäjä Maurice Ravelin syntymästä Suomen-ensiesityksellä Anne Fontainen elokuvasta Boléro (2024), joka kuvaa Ravelin elämää hänen samannimisen mestariteoksensa sävellyksen aikoihin. Mainion pääosanesittäjä Raphaël Personnazin ohella elokuvassa nähdään mm. Jeanne Balibar (tanssijatar Ida Rubinsteinina) ja Emmanuelle Devos (pianisti Marguerite Longina). Elokuvan ympärille rakennetussa Boléro-näytössarjassa nähdään myös kaksi vanhempaa filmiä, joissa tätä Ravelin itsepintaista korvamatoa on käytetty erityisen mieleenjäävillä tavoilla – sekä kertauksen vuoksi vielä pieni lyhytkomedia, jossa teos kuullaan vielä kerran kokonaisuudessaan!
Boléron sävellystyöhön vaikutti suuresti Ravelin Yhdysvaltojen-matka ja innostus jazzmusiikkiin, ja myöhemmin hänen sävellyksensä viihtyivät vastavuoroisesti myös uuden jazzin uranuurtajien levylautasilla. 1950-luvulla, kun rotuerottelu ja rasismi haittasivat heidän työtilaisuuksiaan kotimaassaan, monet mestarit kuten Bud Powell siirtyivät Pariisiin, jossa heidän musiikkiaan arvostettiin. Tätä taustaa vasten ymmärtyy myös paremmin se ensi näkemältä kenties yllättävä seikka, että monasti maailman parhaaksi mainittu jazz-elokuva on ranskalaista tekoa: Bertrand Tavernierin Round Midnight (Keskiyön soundi, 1986). Tosielämän saksofonimestari Dexter Gordon esittää vapaasti Powellin ja Lester Youngin henkilöihin perustuvaa jazzmuusikkoa, ja elokuvassa sekä nähdään että kuullaan monia raskaan sarjan jazzlegendoja: elokuvan alkuperäismusiikista vastaa itse Herbie Hancock, joka myös ammensi tietoisesti Ravelin harmonioista. Kuten kaikki genre-sarjan elokuvat, Round Midnight nähdään suomeksi tekstitettynä 35mm:n filmikopiona.
Eikä syke sammu siihenkään: samaisessa näytössarjassa nähdään myös musikaalimestarien Stanley Donenin ja Gene Kellyn On the Town (Ilo irti, 1949) – kenties ei tuon parivaljakon yhteisistä elokuvista tunnetuin (se lienee Laulavat sadepisarat) tai edes kiistatta paras (siitä voidaan väitellä), mutta epäilemättä niistä onnellisin. Kellyn rinnalla valkokankaalla tanssivat Frank Sinatra, Vera-Ellen Rohe ja New York.
Festivaalin iltaohjelmassa on luonnollisesti luvassa myös elävää musiikkia, mistä tarkemmin kun koko ohjelma julkaistaan